Vappuvapaiden viettoa

Herttilei, tässähän on taas kaks viikkoa kulunut edellisestä merkinnästä. Miten tässä näin on päässyt käymään...ei ole kai sitten ollut muka aikaa kirjoitella. Enhän mä mitenkään muista mitä kaikkea mainitsemisen arvoista tällä välin on tapahtunut tai mielessä pyörinyt, mutta koitetaan nyt kasata jotain. Lie paras edetä kronologisesti takaperin, joten aloitetaan tästä hetkestä. :)

Koska vappupäivä osui lauantaille, niin tänään sitä seuraavana maanantaina meillä on vapaapäivä. Kun viime perjantainkin ekskursio oli peruttu, niin tässä onkin neljä vapaapäivää peräkkäin, mikä tuntuu olevan sen verran pitkä putki, että opiskelumotivaatio on päässyt katoamaan jonnekin. No, tänään on kuitenkin vielä siis vapaata, ja sulattelen juuri "Venäjän Iron Maideniä", Arijaa, kuunnellen aamiaista, jotta jaksaisin vääntäytyä kohta pitkälle juoksulenkille. Tekee nimittäin mieli käydä tutkimassa, pääseekö kaupungin länsipuolella olevasta Volgan sillasta yli. Pitää kuitenkin jättää voimia sen verran varastoon, että iltapäivällä jaksaisi vielä käydä kävelykierroksella muutamassa Tverin hienoimmista kirkoista, jotka eivät ole ihan keskustassa.

Eilen käytiin bussilla kahdeksan hengen porukalla läheisessä Torzhokin kaupungissa. Odotin samanlaista modernia kaupunkia kuin suunnilleen samankokoiset Klin ja Rzhev, mutta sehän olikin ihan erityyppinen. Vaikka Torzhokissa on n. 50 000 asukasta, niin se tuntui pikemminkin isolta kylältä kuin pieneltä kaupungilta. Suurin osa rakennuksista oli vanhoja puutaloja, kaupunkia halkoo voimakkaasti virtaava Tvertsa-joki, ja lisäksi siellä oli laaja kirjo vanhaa kirkkoarkkitehtuuria. Pienen vaeltelun jälkeen löysimme kuin löysimmekin parin kirkon jälkeen tiemme Torzhokin munkkiluostariin. Paikka oli hieno, etenkin pihalta joen ja kaupungin yli avautuva näköala, mutta valitettavasti rakennuksia ei ole pidetty ihan siinä loistokunnossa mitä ne joskus varmasti ovat olleet. Vähän pidemmältä löysimme myös upean pienen puukirkon, joka väitti olevansa peräisin 1600-luvulta. Siitä mieleen jäi erityisesti tornin sisäseinien upeat maalaukset jossain ehkä kymmenen metrin korkeudessa. Sekä läheinen kissa, joka hanakasti joi tarjoamaani kefiiriä. :)

Iltapäivästä ehdittiin käydä vielä paikallisessa Pushkin-museossa. Tämmöisiä museoita Venäjällä lienee lukemattomia...ilmeisesti mikä hyvänsä kylä missä Pushkin on joskus matkoillaan poikennut, on museon perustanut. Esillä oli paitsi ihan aitoja kansallisrunoilijan muistiinpanoja ja piirustuksia, myös yhtä ja toista vain löyhästi tai ei ensinkään Pushkiniin liittyvää. Aika moni esine meni osastolle "tätä tai jotain vastaavaa Pushkin ehkä olisi saattanut Torzhokissa yöpyessään käyttää", vaikka me kyllä ristittiin ne ennemmin luokkaan "tätä ei varmastikaan kukaan ole koskaan missään käyttänyt". Mukava paikka silti ja muistutti mieleeni senkin tosiasian, että 1800-luvun vallankumouksellinen anarkisti Mihail Bakunin piti majaansa Torzhokin nurkilla. Erittäin hyvä reissu oli, ja hieno paikka tämä Torzhok!

Vappupäivä oli Tverissä todella aurinkoinen ja lämmin, sai ihan t-paitahihasillaan kuljailla. En jaksanut vääntäytyä keskustaan vappumarssia ja -mielenosoitusta seuraamaan, mutta kävin heti aamupäivästä tekemässä pienen vetoharjoituksen Volganraitilla, ja juoksu kulkikin vaihteeksi taas niin hyvin että olin loistavalla tuulella koko loppupäivän. Iltapäivällä kävin haistelemassa tunnelmaa kaupunginpuistossa. Täällä jengi lähtee vappuna maalle vähän kuin meillä juhannuksena, mutta kyllä kaupunkiinkin aika moni oli silti jäänyt. Puistossa oli suorastaan pieni karnevaalimeininki, mitä en ollut osannut odottaa. Kaikki huvipuistolaitteet olivat toiminnassa, samoin kuin mikroautorata, ja lisäksi ensimmäistä kertaa tänä keväänä myös esiintymislava. Esiintyjinä oli pääasiassa laulavia ja tanssivia alakouluikäisiä lapsia, hyvä meininki kaiken kaikkiaan ja runsaasti oli yleisöä. Maailmanpyörässäkin tuli taas yksi rundi heitettyä, kun se nyt ensi kertaa viikkokausiin oli käytössä.

En ollut vielä kertaakaan käynyt Tverin upeassa Zvezda-leffateatterissa (enkä itse asiassa muistaakseni koskaan missään muuallakaan Venäjällä leffassa!), ja illemmalla lähdin viimein korjaamaan tämän puutteen. Emmi ja Anni lähtivät mukaan, mikä oli tosi hyvä, en tiedä olisinko yksin jaksanut yli 3-tuntista, eeppistä sotaelokuvaa loppuun saakka lusiakaan. :) Ainoa vähänkään kiinnostava venäläinen elokuva mitä oli tarjolla, oli juuri (suuren isänmaallisen sodan voitonpäivän 65-vuotisjuhlien alla) julkaistu Nikita Mihalkovin Auringon uuvuttamat 2, joten sinne menimme. Leffa oli kieltämättä kyllä hyvin tehty, mutta uuvuttavan pitkä (vaikka teatterisaliin ei edes paistanut aurinko) ja täynnä uskomattomia raakuuksia. Siinä oli myös kovin osoittelevaa asennetta, mikä nyt ei toki tullut yllätyksenä. Saksalainen: paha, venäläinen: hyvä. No, näin sitä hajanaista kansaa yhdistetään, ei siinä mitään.

Tästä tulikin mieleeni semmoinen hassu yksityiskohta, että täällä vielä KUKAAN ei ole kysynyt multa, olenko saksalainen! Ei ihan heti tule mieleen toista maata, missä mua ei järjestään luultaisi saksalaiseksi. Ottaen huomioon Venäjän ja Saksan traumaattiset suhteet, tämä on varmastikin ihan hyvä näin. :)

Vappuaattona opiskelumotivaatiota näköjään vielä riitti, kun jaksoin vääntää esseitä ja referaatteja melkein koko päivän. Iltasella sitten univelka kaatoikin sänkyyn jo hyvissä ajoin. Sen verran ehdin alkuillasta kuitenkin ulkona käydä, että totesin että venäläisillä ei näytä olevan tapana juhlia vappuaattoa oikein mitenkään. Kadut olivat poikkeuksellisen autiot, tuli suorastaan vähän mieleen suomalainen kaupunkijuhannus. Tähän tosi saattoi vaikuttaa myös tihkusateisen harmaa sääkin. Vappupäivän yönä kun kävelin kaupungilta kotiin niin meno olikin sitten ihan toinen. Volganraitilla oli yhden aikaan yöllä vielä paljonkin vapunviettäjiä. Osa lauloi porukassa kitaran säestyksellä, osa ihaili poikkeuksellisen tyynestä Volgasta heijastuvia kaupungin kuvajaisia, osa vaan käveli ympäriinsä kaveriporukassa tai pariskuntina. Hauska huomio oli, että vaikka jengi varmaankin oli suunnilleen yhtä humalassa kuin suomalaiset vappuna, niin tunnelma oli silti sata kertaa miellyttävämpi. Tämän porukan seassa oli ihan kiva pyöriä, samaa ei tosiaankaan voi sanoa vappumenosta kotopuolessa vaikkapa Tampereen Hämeenkadulla...

Ennen kuin lähden lenkille, niin pitää vielä kertoa torstai-illasta. Istuttiin muutaman hengen porukalla iltaa pienen vodkapullon äärellä yhdessä kansainvälisen asuntolan keittiössä, kun japanilainen opiskelijakaverimme Nobu-san koputti oveen ja kertoi että täällä olis yksi vieras. Olisinpa nähnyt ilmeeni kun huomasin, että ovelta Nobun takaa kurkisti Tampereen kirjallisuushistorian opettajamme, venäläinen Irina! Meni muutama sekunti etten osannut ollenkaan sijoittaa näkemääni kontekstiin. Nää on hassuja tilanteita, kun ympäristöön tulee joku elementti, joka ei kuulu ollenkaan sinne, vaan jonnekin ihan muualle. Eikä siinä kaikki, pian Irinan jälkeen keittiöön saapui myös professorimme Arja. Olivat kuulemma jossain konferenssissa Tverissä. No ei siinä mitään, siinä sitten kaadettiin vodkaa pariin kahvikuppiin lisää ja istuttiin iltaa vähän isommalla porukalla. Mahtavaa! Oikein sydäntä lämmitti, kun helsinkiläiset opiskelijat päivittelivät, että olispa heilläkin yhtä mukavia opettajia.

Pitemmälle menneisyyteen en nyt jaksa kaivautua, vaan painun sinne lenkille. Toissa viikonloppunahan tuli Suomessakin käytyä, mikä on tainnut täällä jäädä raportoimatta. Mutta raportoitakoon nyt, että Suomessa oli aivan mahtava pitkä viikonloppu ja että onnistuin yllättämään kaverit täydellisesti ja tulemaan puun takaa Oiten lenkin lähtöviivalle. Hihhei! Niin ja Tshehovin Kirsikkatarhakin tuli Tverin teatterissa nähtyä, oli aika paljon traagillisempi versio kuin se mitä Tampereen ylioppilasteatteri männä talvena esitti.