Musiikkia ja pääsiäistä

Pääsiäinen tuli ja meni. Se on täällä tärkein uskonnollinen juhla, mutta valtio on sen verran erillään kirkosta, että mitään ylimääräisiä vapaapäiviä ei ollut. Meillä kotona pääsiäisen vietto alkoi kiirastorstaina, jolloin värjättiin sekä kanan- että viiriäisenmunia. Ymmärsin ensin, että oli tarkoitus värjätä myös sipuleita, mitä vähän ihmettelin, mutta sitten kävikin ilmi että sipuli on se mitä käytetään väriaineena. Sveta keitti punasipuleita aikansa ja sitten sipulien värjäämässä vedessä keitettiin munat. Niistä tuli tosi hienoja!

Sveta jutusteli myös kaikenlaista pääsiäiseen liittyvää. Hän tuntee hyvin Suomen tavat, joten mun ei tarvi niitä selitellä, hän osaa itse korostaa maiden välisiä eroja. Munien värjääminen on Venäjällä ilmeisesti paljon yleisempää kuin Suomessa ja vastaavasti suklaamunia sitten syödään vähemmän. Munia ei värjätä ihan vaan huvin vuoksi, vaan niillä on tärkeä rooli olla pääsiäisyönä ensimmäinen paastonjälkeinen ateria. Munien kera syödään kulitsaa, joka on sellainen makea leivonnainen. Ja ilmeisesti myös pashaa, mutta sitä meillä ei ollut. Munat käsittääkseni myös käyvät pääsiäisyönä kirkossa pyhitettävinä. Osa niistä jätetään syömättä ja pannaan kotona jonnekin esille suojelemaan perheen jokapäiväistä elämää.

Pitkänäperjantaina en muista että olisi tapahtunut mitään erikoisempia. Se oli tavallinen arkipäivä ja kaupat oli auki 24 h/vrk kuten aina. Pääsiäislauantain aamiainen ja päivällinen olivat mielestäni tavallista pienemmät. Silloin isäntäväki lepäsi jaksaakseen pitkän pääsiäisyön yli. He nimittäin viettivät käytännössä koko yön kirkossa, jotakuinkin klo 23-04.

Minäkin menin muutaman muun opiskelijan kanssa seuraamaan keskiyön tapahtumia keskustan kirkossa. Kävimme ensin alkuillasta lämmittelemässä Kultura-klubilla kuunnellen pari tuntia kuubalaista live-bändiä. Mulle sanottiin, että tämä klubi ei ole ollenkaan venäläinen, että kun sinne astuu niin siirtyy ihan eri maailmaan. Totta tosiaan, se olikin hyvin länsimaalaistyylinen paikka. Tosin pari juttua muistutti siitä, että Venäjällä ollaan: tupakansavu ja täpötäydellä lattialla asiakkaiden seassa lattiaa luutunneet siivoojat.

Puoli kahdentoista aikaan siirryttiin sitten kirkolle. Se oli tietysti vielä enemmän tupaten täysi kuin klubi, ilmassa leijui voimakas suitsukkeen tuoksu ja ympärillä tehtiin ristinmerkkejä taajaan tahtiin. Ostettiin tuohukset ja pantiin ne palamaan omaisia muistellen ja sitten siirryttiin toisen kerroksen parvelta seuraamaan tapahtumia. Tosin sielläkin oli sen verran paljon väkeä, että en kauheasti nähnyt muuta kuin että papit siellä suitsukepullojen kanssa kiersivät arkkua. Vähän ennen kahtatoista arkku ja papit poistuivat takaovista ja hetken päästä palasivat aloittaakseen ristikulkueen. Tasan puoliltaöin avattiin kirkon ovet, mikä symboloi ylösnousemusta, ja julistettiin: "Hristos voskrese". Ristikulkue läksi ulos kiertämään kirkkoa ja menimme hännille mukaan. Mutta ulko-ovella alkoi tulla jo ensimmäiset takaisin sisään, mistä tuli vähän hässäkkää, ja kun pääsimme ulos asti, niin koko kulkue jo hajosikin käsiin.

Emme sitten lähteneet enää takaisin sisään varsinaista messua kuuntelemaan, vaan jäimme pohtimaan jatkopaikkaa. Peten seuraan Kulturassa heittäytynyt paikallisen hälytyskeskuksen työntekijä Misha halusi välttämättä viedä meidät johonkin biljardipaikkaan, joten sinne sitten mentiin. No ei siellä biljardia pelattu, mutta istuskeltiin vielä jonkun aikaa kuitenkin. Semmoinen pääsiäisyö.

Tässä vaiheessa tuli mieleen sekin, kun Sveta selvitti mulle minkä takia venäläisillä (naisilla) on niin kova tarve näyttää hyvältä. Hänen mukaansa tämäkin juontaa juurensa Bysantin perinteestä ja ortodoksisesta uskonnosta. Siinä kun on ollut aina tärkeää, että kirkko on näyttävä ja pidetään hyvässä kunnossa. Niinpä myös ihmisten, jotka kirkkoon menevät, on pitänyt näyttää hyviltä! Kun taas esim. luterilaisessa maailmassa kirkot nimenomaan ovat mahdollisimman pelkistettyjä ja niin ovat sitten ihmisetkin. Toden totta usein kyllä tuntuukin, että venäläisille riittää kun kirkot ja omat habitus ovat kunnossa, kaikki muu saa rauhassa rapistua.

Perjantaina oli yliopistolla helppo päivä, käytiin vaan retkellä museossa, jonka nimeä en osaa kääntää, mutta joka kuitenkin esitteli paitsi samovaareja myös entisajan elämää Tverissä. Museo oli lähellä asuntoani ja etsiydyinkin sinne omin päin ja tapasin muut vasta siellä. Pieni ihme, että löysin perille, sillä perivenäläiseen tapaan sitä ei ollut tietenkään mitenkään merkitty eikä opastettu. Itse näyttely oli varsin pieni, mutta ihan kiva. Huipennukseksi kokoonnuimme pitkän pöydän ääreen ja joimme joukolla teet perinteiseen venäläiseen tyyliin, johon kuuluu mm. kuppien kierrättäminen ympäri pöytää (teenkaataja pysyy samovaarin vieressä pöydän päässä ja kuppeja kierrätetään niin että kaikki saa teensä) sekä teen kaataminen asetille ja armoton ryystäminen siitä.

Lauantaina tehtiin Anrin kanssa myös ekskursio Klinin kaupunkiin, jossa sijaitsee Thaikovskin kotimuseo. Kannatti käydä! Päivä oli taas kerran upean aurinkoinen, oli mukava pyöriä välillä vähän pienemmässä kaupungissa. Paikallisjuna vei perille tunnissa, minkä jälkeen marshrutka eli pikkubussi vei asemalta perille asti. Museossa ei ollut meidän lisäksi paljonkaan muita asiakkaita, niinpä huoneissa päivystävillä babushkoilla oli aina aikaa vastailla kysymyksiimme.

Talo oli isolla puutarha- tai oikeastaan puistoalueella. Puisto olis varmaankin kesällä upea, mutta tähän aikaan vuodesta se oli tietysti vähän semmoista risukkoa vaan. Alueella oli useampiakin rakennuksia, mutta itse säveltäjän asuintalo oli iso, sininen, kaksikerroksinen puutalo. Yläkerran sali ja makuuhuoneet oli laitettu oikein hienoon kuntoon. Mukava nähdä, että ihan kaiken ei täälläkään anneta vaan rapistua... Täällä Tshaikovski eli elämänsä pari viimeistä vuotta ja sävelsi ainakin Pähkinänsärkijä-baletin ja Pateettisen nimellä kulkevan viimeisen sinfoniansa, kunnes kuoli epäselvissä olosuhteissa Pietarissa pian Pateettisen ensiesityksen jälkeen marraskuussa 1893. Yhdestä rakennuksesta löytyi myös Jevgeni Onegin -aiheinen näyttely, jossa oli mm. Pushkinin omia piirrosluonnoksia päähenkilöistä. Cool!

Lounastimme vielä Klinissä, vaikka siellä ei suuremmin ruokapaikkoja näyttänyt olevankaan. Ainoa ihan keskustassa näkemämme oli remontissa, mutta pienen haahuilun jälkeen löytyi yksi "kafé" (Venäjällä kafé voi tarkoittaa ihan mitä vaan räkäisestä pystybaarista hienoon ravintolaan), joka osoittautuikin aivan mukavaksi ravintolaksi. Söin jonkun tuntemattomaksi jääneen keiton sekä olikohan se nyt leivitettyä kanaa ja keitettyjä vihanneksia, jotka maistuivat enimmäkseen suolalta. Röyh.

Paluumatkalla oli paikallisjunassa vähän lauantai-iltaan kuuluvaa häröilyä. Ihmeteltiin, kun viereisen vaunun matkustajat kävelivät yhtäkkiä meidän vaunuun ja siirtyivät vastakkaiseen päätyyn seisoskelemaan. Selitys tuli vaunuun vähän heidän jäljessään, kun kolme aivan tuhannen päissään olevaa äijää valui paikalle. Jotain ne siinä nuhjas keskenään ja yksi kaatui ihan viereeni, pää vaan kolahti lattiaan jalkojeni juuressa. Mutta näköjään paikallisjunissa päivystää vartijoita tämmöisten varalta, yksi heistä kävi noukkimassa sekoilijat ja pisti seuraavalla pysäkillä pihalle.

Pääsiäissunnuntai meni pääasiassa esseenkirjoituksen parissa, mutta illalla onneksi tulin lähteneeksi vielä käymään filharmoniassa. Oli ehdottomasti parhaita keikkoja missä olen ollut! Kyseessä oli Bachin ja ranskalaisen musiikin viikkojen päätöskonsertti, jonka veti moskovalainen orkesteri. Orkka kulki sekä Moskovan sinfoniaorkesterin että kansallisen filharmonian nimellä. Ensin kuultiin joku Bachin kahden viulun konsertto, jonka soolot veti heebo nimeltä Maksim Fedotov oman teinipoikansa, Pjotrin kanssa. Sitten Maksim-herra jatkoi Chaussonin todella pitkän piano- ja viulukonserton yhdessä Galina Petrovan kanssa. Tauon jälkeen samainen Fedotov siirtyi kapellimestariksi ja täyden orkesterin kanssa esitti vielä Berliozia ja Debussyta sekä loppuhuipennuksena Boleron. Mulla oli eturivin paikka, mikä oli vähän hassu kun bändi soitti metrin korkuisella lavalla, joten useimpia muusikoita ei nähnyt ollenkaan. Mutta solistit näki erinomaisesti ja erityisen hyvin näki edessä seisseen Boleron rumpalin. Oli lumoavaa seurata miten rumpali 16 minuutin ajan sataprosenttisesti keskittyneenä soitti Boleron yksinkertaista, varmaan satoja kertoja toistuvaa rytmiä! (hmm, oliskin pitänyt laskea montako kertaa se tuli...) Joku encorékin vielä saatiin, mutta en kyllä tiedä mikä se oli, vaikka biisin tunnistinkin.

Tällä viikolla on taas käyty oppitunneilla ja kuljailtu ympäri kaupunkia. Yhteiskuntatunnilla puhuttiin jonkin aikaa kasvissyönnistä, koska Leena oli viikonloppuna Suomen junassa tavannut moskovalaisen vegaanin, mikä on ilmeisen harvinainen tapaus. Hän oli kertonut, että Moskovassa, joka on yli 10 miljoonan ihmisen koti, on kolme vegaaniravintolaa. Meidän Jelena-opettajammekin oli vähän ihmeissään kun kuuli, että oli tämmöinen ihminen tavattu, eikä tainnut ihan tosissaan edes uskoa että vauraassa Suomessa on paljon vakavaraisia ihmisiä, jotka ihan vapaaehtoisesti korvaavat ruokavaliossaan lihan soijalla. Soijaa kun Venäjällä pidetään kuulemma erityisen kehnona ravintona. Lieneekö syy se, mitä Lepe epäili, että soijaa käytetään eläintein rehuissa ja eihän se silloin toki ihmisravinnoksi sovellu. No, tämä yksi vegaani Moskovassa nyt kuitenkin vähintään on ja hän on eläinlääkäri. Oli kertonut lopettaneensa eläinperäisten tuotteiden käyttämisen kun oli opinnossaan nähnyt miten lehmiä kohdellaan.

Lenkkeilykelit on jatkuneet erinomaisina! Vielä viime viikon maanantaina oli älyttömän sohjoista, mutta torstaina-perjantaina ei enää lunta oikeastaan yhtään missään. Hämmentävän nopeasti se katosi, mutta onhan täällä ollutkin kyllä lämmintä ja aurinkoista. Huvittaa ihan toisella lailla käydä lenkillä nyt kun kadut ei enää lainehdi pienen joen tavoin, ja pystyy menemäänkin sinne minne huvittaa eikä vaan sinne missä sattuisi olemaan kuivaa. Kävin tsekkaamassa keskustan kaksi urheilustadioniakin, mutta kummassakaan ei ollut juoksurataa! Pienemmällä ja vanhemmalla Himik-stadionilla näytti kyllä olevan n. 400 metrin mittainen rinki futiskentän ympärillä, mutta siinä oli muhkurainen asfaltti. Muutenkin stadion oli kovin vaatimaton ja ajattelin, että ei kai Tverin Volga täällä sentään pelaa kotipelejään. Kävin sitten tutustumassa myös uudempaan ja isompaan stadioniin, mutta sen nähtyäni olen aika varma, että siellä nyt ei ainakaan huipputason futista pelata! Lääniä oli kyllä vaikka kuinka, mutta suurin osa katsomosta oli peitetty joillain ihme levyillä, ja keskellä kenttää oli puolittainen jääkiekkokaukalo. Juoksufasiliteettejä ei ollut senkään vertaa kuin vanhalla kentällä, nurmikosta puhumattakaan.

Tverin Volga kuitenkin pelaa sen verran korkealla tasolla, että tänään heillä on Venäjän Cupin puolivälieräottelu pahamaineista Pietarin Zenitiä vastaan. Peli on kuitenkin Pietarissa. Lehtikirjoittelusta päätellen on ilmeisen ennenkuulumatonta, että Volga on pärjännyt näin hyvin, ja Zenit lienee ylivoimainen ennakkosuosikki. Täältä lähtisi kasa busseja kohta Pietariin, niissä saisi ilmaisen kyydin...mutta tosiaan nuo Zenitin "kannattaja"huligaanit ovat melkoisen pahamaineista väkeä ja varmastikin parasta pysyä kaukana heistä. Mutta saas nähdä miten käy...jos vaikka sattuisi käymään niin että pian pelataan Cupin välierää Tverin Himik-stadionilla!

Yliopiston asuntolalla tuntuisi riehuvan jonkinlainen kuumetauti, eilen taisi ainakin neljä opiskelijaa olla korkeassa kuumeessa, Nobulla oli vissiin tänään jo ainakin neljäs kuumepäivä putkeen. Kattellaan osuuko kohdalle...