tiistai 4. toukokuuta 2010

Takaisin oppitunneille

Eilen uhotusta juoksulenkistä kehkeytyikin tähän asti paras Tverissä! Otin tavoitteeksi ylittää Volga kaukaisimman sillan kautta. Läksin tihkusateessa ensin Pietarintietä muutaman kilometrin ja käännyin sitten metsäpolulle. Enpä muista koska olisin viimeksi juossut metsässä! Eihän se suuren suuri metsä ollut, mutta polkuja oli hyvin ja hölkkäilin ympäriinsä ihan fiiliksissä. Kaiken kruunasi kun yhdessä kohtaa tajusin saapuneeni isolle hautausmaalle. Juuri edellispäivänä oli ollut puhetta, ettei oikein kukaan ole nähnyt Tverissä hautausmaita. Eipä ihme, jos ne näin kaukana kaupungista ja keskellä metsää ovat! Fiilistelin aikani hautausmaalla ja poistuessa tein hienoisen lähtösuuntavirheen, eli päädyin eteläpuolella olevalle tielle, kun luulin meneväni kohti pohjoista.

No, kiersin sitten hautausmaan tien kautta, ja osuin mukavaan pikku kylään, jossa rakennettiin ihan uutta kirkkoa. Pikkuteitä pitkin ajauduin lopulta sille tavoitellulle Volgan sillalle, jossa odotti semmoinen hauska yllätys, että viereen rakennettiin uutta siltaa. Uusi silta oli aika veikeän näköinen, kun se ylettyi vasta puoliväliin jokea. Nyt kun tajusin, että karttaani oli hautuumaat merkattu, niin löysin joen toiseltakin puolelta vielä toisen hautausmaan, pienen metsikön keskellä sekin. Mittaa lenkille kertyi 26 km, ja nyt kun juoksukin sujui niin oli kyllä mahtava keikka.

Lenkin jälkeen söin pikaisesti ja suuntasin sitten vielä kolmen tunnin kävelykierrokselle Anrin ja Annin kanssa kirkkoarkkitehtuuria tutkimaan. Käveltiin ensin kaupungin pääkirkolle, jonne on matkaa keskustasta varmaan 2-3 km. Tää on se sama, jonka edessä ekana päivänä Tverissä näin tuntien mittaisen jonon. Nyt ei jonoa ollut, eikä koko kirkko ollut edes käytössäkään. Jonkunlainen remontti siellä oli meneillään, kun lattia ja valtava ikonostaasi ja upea kynttiläkruunu olivat kaikki muoviin peitettyinä. No ei se mitään, saipa ainakin kaikessa rauhassa katsella ympärille kun muita ei ollut. Kirkko on moderni, avara ja valoisa. Viereinen pikku tsasouna olikin sitten aivan täpötäynnä laulavia ihmisiä. Poikettiin myös viereiseen, vanhempaan kirkkoon, jonka restaurointi on vielä kovasti kesken. Osa julkisivuista on pantu upeaan kuntoon, kun taas osa on aivan rapistunutta. Sisälläkin on tunnelma vähän sellainen kuin sieltä olisi vasta poistettu neukkuaikojen perunavarasto ja tuotu sinne tänne ikoneja tilalle. Täällä oli myös ankara varoitus olla puhumatta kirkossa. Jos niin tekee, niin taivaan isä paiskaa
ikävyyksillä.

Siirtyminen toiselle kirkolle tehtiin yhden pienen joen vartta pitkin ja matkan varrelle osui semmoinen pieni koski, josta tulee vähän Tammerkoski mieleen. Siinä on myös pieni silta kosken yli, ehkä hieman alle kymmenen metrin korkuinen. Sillalle saavuttaessa ihmeteltiin, kun joku nuorisoporukka puki yhdelle tytölle jotain kiipeilyvaljaitten näköistä vekotinta päälle. Jäätiin sitten viipyilemään siksi aikaa, että nähtiin mistä oli kyse. Ja niinhän siinä kävi, että valjaisiin puettu tyttö hyppäsi sillalta alas ja jäi narun jatkeena killumaan muutaman metrin vedenpinnan yläpuolelle. Kaikenlaista sitä näkee kun Tverissä kuljailee. Itse kirkolla odottikin sitten pettymys, sillä ovet olivat visusti kiinni. Nähtiinpä kuitenkin edes ulkopuolelta kaupungin vanhin rakennus, kirkolla on ikää vajaat 500 vuotta. Ja paluumatkalla törmättiin sirkuksen edessä kaupungin näyttävimpään suihkulähteeseenkin.

Tänään jatkui sitten taas opiskelu, joskin oli kyllä löysä päivä. Kirjoituskurssilla opiskeltiin referaatin kirjoittamista ja puhetunnilla saatiin Oksana ympäripuhuttua näyttämään elokuva Stiljagi. Pari seuraavaa päivää onkin sitten raskaampia, mutta perjantaina odottaa palkintona kauan odottamani retki Volgan lähteille! Ja viikonloppuna voitonpäivän juhlinnat Moskovassa hyvässä seurassa. Ja koskapa voitonpäivä osuu sunnuntaille, niin ensi maanantai on taas kansallinen vapaapäivä!

Tänään muuten huomasin kaupassa käydessäni kassajonossa semmoisenkin hassun yksityiskohdan, että jos täällä ostaa hehkulamppuja kaupassa, niin kassa testaa niiden toimivuuden semmoisella aparaatilla, joka päästää merkkiäänen jos lamppu on toimiva. Niin joo, ja koska Peten kampaamo oli iltapäivällä sopivasti hetken aikaa auki, niin nyt on kesätukkakin ajettuna. :) Syytä onkin, tänään oli taas varsin kesäinen päivä. Puut alkaa olla jo hyvässä lehdessä, ja muutamat hedelmäpuutkin alkavat pikku hiljaa kukkia.

1 kommentti:

  1. Joo metsässähän se hautuumaa oli siellä karjalassakin ja samanlaisia seppeleitä yllin kyllin. Metsähölköttely on varmaan yhtä kivaa siellä, kuin täälläkin, mukavimpia liikuntamuotoja munkin mielestä. Nautinnollisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista