perjantai 9. huhtikuuta 2010

Viikonloppu käsillä

Neljäs opintoviikko on takana. Tää oli aika työläs viikko kun oli esseitä kirjoitettavana, mutta nyt on pikkuisen kevyempi vaihe taas. Vaikka on tuossa alkuviikoksi taas kyllä monologia ja pientä esseetä tehtävänä sekä Gogolia analysoitavana.

Tänään oli tosi sekava ja huonosti valmisteltu luento Venäjän poliittisesta järjestelmästä, josta en juurikaan mitään uutta oppinut. Sen jälkeen katsottiin lapsellisenpuoleinen romanttinen komedia nimeltä "Piter FM". Juonenkäänteet eivät missään kohtaa tulleet yllätyksinä, mutta olihan siinä nyt kuitenkin venäjän kieltä ja kivoja kuvia Pietarista.

Keskustelukurssilla Oksana kertoi melkoisia kauhukertomuksia elämästä Venäjällä 1990-luvun alun murroskaudella. Esim. isänsä oli ollut töissä jossain tehtaassa, joka valmisti vain kahta asiaa: merimiespaitoja ja jotain toista vaatekappaletta, en muista mitä. Puoleen vuoteen ei tehtaalla ollut varaa maksaa palkkoja, joten niiden sijaan kaikille työntekijöille oli annettu kasa näitä merimiespaitoja. Kaupungissa itsessään tietysti oli ko. paidoista vahva ylitarjonta, joten perhe teki sitten myyntimatkoja ympäri provinsseja tienatakseen edes jotain. Nuo on kyllä olleet niin kovia aikoja ettei sitä oikein edes ymmärräkään.

Suosikkiopettajani, kuten ilmeisesti monen muunkin, täällä on parrakas, vanhempi herrasmies nimeltä Anatoli Borisovitsh, joka pitää meille kirjoituskurssia. Anatolilla on mahtavan persoonallinen tyyli opettaa, mutta oppi menee aina perille. Esim. kun Anatoli selvitti sanan показаться merkitystä, niin hän yhtäkkiä poistui luokasta käytävälle ja hetken perästä kurkkasi seinän takaa huikkaisten: "преподаватель показалсяа!" Ei heti unohdu tämän verbin merkitys. :)

Anatoli on myös pilkuntarkka kielenhuoltaja, joka aina taivastelee miten ministeritasollakaan ei ihmiset osaa käyttää venäjän kieltä oikein. Eilen saatiin pitkä puhe siitä, miten syömisestä pitää ehdottomasti lähes aina käyttää arkista verbiä есть, eikä ylätyylistä кушать. Jälkimmäistä voi käyttää ehkä paavi tai tsaari, mutta ei tavallinen ihminen, paitsi imperatiivissa sen käyttö on OK, kuten jo vuonna 2004 Jaltalla opin. Oli pakko kysyä, että puhuuko isäntäperheeni sitten huonoa venäjää, kun ruoka-aikaan he aina kutsuvat syömään кушать-verbiä käyttäen, mutta ei kuitenkaan imperatiivissa. Mutta helpotuksekseni sain kuulla, että ei se ole pakko olla imperatiivissa, aina kun tarjotaan ruokaa niin sitä voi käyttää. Huh, olisikin ikävää omaksua Anatoli-sertifioimatonta kielenkäyttöä kotona!

Olen muuten aina pitänyt venäläisiä mustan teen juojina, mutta aivan ilmeisesti tapa on muuttumassa. Kaupoissa ja kahviloissa on paljon tarjolla sekä vihreää teetä että rooibosta, ja Svetakin vahvisti, että nykyään on muodikasta juoda terveellisempää vihreää teetä. Ja kappas vaan, vasta tällä viikolla tajusin senkin että meillähän on kotona keittiön pöydällä lähes aina vihreää teetä tarjolla, en vaan ole huomannut! Tosin siitä ei pysty mitenkään päättelemään milloin se on keitetty, mutta kuitenkin.

Tverin Volga oli käynyt Pietarissa Zenitiä vastaan pelaamassa, ja niinhän siinä kävi että mitään jakoja ei ollut. Takkiin tuli 0-2 ja Zenit pelaa täten Cupin välierissä.


Pari noloakin juttua sattunut tässä viime aikoina. Ensinnäkin yksi aamu kun olin jo pukeutunut lähtemään yliopistolle, niin palasin vielä käymään vessassa kengät jalassa. Silloin oli vielä melkoiset kurakelit päällä, ja niinhän siinä kävi että vessan valkoinen matto meni pesuun. Kun illalla palasin kotiin, niin Sveta ystävällisesti opasti mua tästä lähin jättämään kengät ulkoeteiseen... Eilen taas istuin ratikassa niin ajatuksissani, että en tajunnut että vieressä seisoi babushkoja paikkaa vailla. Venäjällähän on aivan ennenkuulumatonta, että nuorimies ei antaisi nuorellekaan naiselle paikkaansa, saati sitten mummolle. Rahastaja onneksi oli tehtäviensä tasalla ja tuli patistamaan mut ylös.

Viikonloppusuunnitelmia olen tässä yrittänyt laatia, mutta en ole meinannut oikein osata päättää. Muutama opiskelija lähti tänään Moskovaan ja kyseli mukaansa, mutta päädyin nyt sitten kuitenkin olemaan lähtemättä. Mukavahan se olisi porukalla matkustaa, mutta tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen että haluan olla Moskovassa muutaman päivän ihan omin päin, niin saan kulkea täysin oman pääni mukaan. Olkoon se sitten vaikka ensi viikolla. Tälle viikonlopulle laadin nyt sitten semmoista, että lähtisin lauantai-aamuna tutkimaan lähikyliä ja -kaupunkeja, jotka ovat vielä vähän lähempänä Volgan lähteitä. Ensin voisi mennä bussilla Staritsaan ja jatkaa sieltä Rzheviin yöpymään. Rzhev on Volgan ensimmäinen kunnon kaupunki, mutta siitäkin on vielä parin sadan kilometrin matka lähteille. Jos mahdollista, niin sunnuntaina voisin koittaa vielä saada kyydin johonkin kylään vähän lisää yläjuoksulle, ja sitten palailla Tveriin esim. Torzhokin kaupungin kautta. Mutta kattellaan mitä seuraa.

4 kommenttia:

  1. Hyvvee matkoo lähteille!

    VastaaPoista
  2. Antoisaa viikonloppua uusissa kohteissa, yksinänsä reissatessa säästyy kompromisseilta ja saa kulkee miten tykkää. Nopeasti on viikot menneet, taidat olla melkolailla puolessa välissä, vai?

    VastaaPoista
  3. Kirjoitinpas sekavasti...enhän toki siis lähteillä asti vielä tällä reissulla käynyt, ainoastaan muutamassa paikassa sinne suuntaan. Itse lähteelle ei julkisilla pääse, mutta sinne tehdään onneksi toukokuussa järjestetty retki yliopistolta! Siellä pitäisi päästä seisomaan niin, että on jalat eri puolilla Volgaa. :)

    Viikonloppu meni mukavasti, mutta ei ole ollut - eikä ole nytkään - aikaa kynäillä siitä vielä sen enempää.

    VastaaPoista
  4. Niin ja tosiaan, puolivälihän tässä häämöttää laskutavasta riippuen joko tämän tai ensi viikon lopulla. Äkkiä on aika mennyt todellakin.

    VastaaPoista