Kännykkäliittymä ja Tverin historiaa

Mjoo, nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että uuden ympäristön ensi-innostus alkaa tasaantua ja elämä tuntuu arkisemmalta. Mikä varmasti kuuluu asiaan ja on hyväkin niin. Viereisessä kuvassa asunnon aula postilaatikkoineen, eli näkymä joka avautuu kun on kuljettu ensimmäisestä lukitusta ovesta, ulko-ovesta.

Eilen sain rekisteröitymisen kuntoon sekä maahantulokortin takaisin ja kun hieno venäläinen opiskelijakorttikin on jo olemassa, niin byrokratian puolesta olen valmis maahan toviksi jäämään. Kävin eilen myös ostamassa paikallisen kännykkäliittymän. Myyjä esitteli jonkun prepaid-tuotteen, jossa puhelut ja viestit maksoivat jotain-mitä-lie ja netti 7 ruplaa per mega. Kun kysyin onko vaihtoehtoja missä netti olisi halvempi, niin se veti tiskin alta jonkun käsinkirjoitetun lapun, jossa luvattiin Super-Internet olikohan se 3,50 ruplaa per mega. Aikamme toisillemme jotain selviteltyämme sitten sain kai jommankumman näistä, jälkimmäisen ainakin mielestäni pyysin, mutta epäselväksi jäi mitä sieltä lopulta sitten tuli. No, onpa joku nyt kuitenkin ainakin ja tuntuu toimivankin hyvin, paitsi että saldonäyttö ei kylläkään pelaa.

Shoppailin myös vähän lisää musiikkia (toiseen kokoelmaan joku oli miksannut Zemfiraa ja Rammsteinia...hmmm) sekä elokuvaversion Tshehovin Sairashuone numero 6:sta. Meillähän on tuolla yliopistolla ihan oma sairashuone numero 6, sillä 11 hengen opiskelijaporukkamme kulkee siellä numerolla 6. :) Kaikki oppitunnit mennään tällä samalla porukalla ja samassa (sairas)huoneessa, opettajat sentään vaihtuu, niitä on neljä. Jotenkin outoa, kun on tottunut siihen että eri kursseilla on aina ihan eri ryhmät ja salitkin vaihtelee.

Samasta kaupasta ostin myös venäjänkielisen pelin läppärilleni, mutta ei olis varmaan kannattanut kun heti sitä asennettaessa rupesi virusskanneri huutelemaan troijalaisista. :) No, siivoilin virukset pois ja tuntui se peli toimivan, ja tosiaan antaakin melkoisen kielikylvyn. Sen verran raskasta vaan että ei sitä kauan jaksa kerralla, mutta hyvä niin.

Tänään tulin aamulla ekaa kertaa ratikalla kämpiltä yliopistolle, mikä oli aikamoista matelemista ja kesti tasan puoli tuntia. Kävellen tuon matkan menee helposti 40 minuuttiin, joten eipä tuossa juuri aikaa voita. Opiskeluissa ei tänään ollut ohjelmassa muuta kuin kiertokävely keskustassa + visiitti Tverin alueen museoon. Melkoisessa pyryssä ja viimassa käveltiin jonkin aikaa opettajan johdolla ja museossa saatiin sen omalta oppaalta kiertokäynti. Enhän siitä puhetulvasta läheskään kaikkea tajunnut, mutta se ainakin kävi selväksi että Tverin alue on kooltaan yhtä iso kuin Tanska ja Sveitsi yhteensä ja että täällä on neljän suuren joen lähteet, mm. Volgan ja Dneprin. Alun perin alueella on asunut suomalais-ugrilaisia heimoja, mutta jostain 800-luvulta lähtien seutuja ovat asuttaneet lähinnä slaavit.

Tverin kaupunki on perustettu jo vuonna 1135, mikä tekee siitä 12 vuotta Moskovaa vanhemman. Nykyisen keskustan vieressä on aikoinaan ollut linnoitus, joka kuitenkin tuhoutui lopullisesti ilmeisesti joskus 1700-luvulla riehuneessa tulipalossa, joka pani koko kaupungin muutenkin maan tasalle. Katariina Suuri otti Tverin jälleenrakennuksen jotensakin sydämenasiakseen ja ilmeisesti hänellä olikin tapana levähtää paikallisessa palatsissaan matkustaessaan Pietarin ja Moskovan väliä. Jälleenrakennuksen asemakaavassa ja arkkitehtuurissa sanottiin otetun mallia Pietarista, mutta suoraan sanoen, ei sitä ainakaan tänä päivänä suuremmin huomaa.

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset etenivät sotaretkellään ilmeisesti juuri tänne asti, mutta eivät pitemmälle. Muutaman vuoden saksalaismiehitys 1940-luvulla kuuluu siis kaupungin historiaan. Neuvostoliiton aikana kaupunki sai nimen Kalinin, sen kunniaksi Neuvostoliiton vuosien 1919-46 "valtionpäämies", Mihail Kalinin oli täältä kotoisin. Mutta Uusi Venäjä on palauttanut vanhan nimen, Tver, takaisin.