Talvi sen kun jatkuu Tverissä. Pakkasta riittää ja vaihteeksi aurinko paistaa. Aamulla lumisen ja aurinkoisen kaupungin halki yliopistolle kävellessä melkein alkoi ihan harmittaa että kohta on kevät. Tuota lunta kun on sen verran että lienee tiedossa kunnon loskakelit. No toisaalta vähän lämpimämpi keli sopis mulle hyvin nyt kun Haglöfsin takin vetskari hajosi lopullisesti ja pitää kuljailla ympäriinsä takki auki.
Ylläolevassa kuvassa on kotikatuni, Pereulok Nikitina. Tai oikeastaan sen pikkuinen poikkikatu, jonka varrella kotitalo on. Seuraavissa osissa mennään pikku hiljaa lähemmäs kohti asuntoa. :)
Eilen illalla kotiin kävellessä osuin pikkuiseen CD- ja DVD-kauppaan, ja pitihän sitä käydä vähän tutkimassa. Hurjan paljon venäläisiä elokuvia ja TV-sarjoja olisi tarjolla mitättömällä hinnalla, mutta kuinkahan monta jaksan kotiin kantaa... Toistaiseksi tyydyin kolmelle DVD:lle tungettuun DDT:n tuotantoon, sitä ei kerta kaikkiaan voinut ola kuudella eurolla ostamatta. Lyriikat ja kaikki mukana!
Tänään aloitettiin opiskelut, ohjelmassa oli puolitoista tuntia perehtymistä kirjoittamisen taiteeseen ja toiset puolitoista puhetaitoihin. Ainakaan mitään mahdottoman vaikeita meiltä ei tunnuta vaativan, opetus oli oikein selkeää ja hitaasti etenevää, mitään epäselvyyksiä ei jäänyt. Kotiläksytkin tuntuvat ainakin tässä vaiheessa kun ovat vielä tekemättä ihan kohtuullisen kokoisilta.
Keskustelutunnilla tehtiin semmoinen juttu missä piti paria silmiin katsomalla kuvitella millainen hän on ollut lapsena ja millainen on vanhuksena sekä miten nykypäivänä käyttäytyy jos on yksinään liikkeellä jossain oudossa paikassa. Parikseni osui opettaja Oksana, joka taitaa olla melkoinen ihmistuntija kun osasi kuvata sekä lapsuuteni että nykyhetken varsin tarkasti tuosta noin vaan! Hänen analyysinsä oli että en mielelläni ota ensimmäisenä kontaktia outoihin ihmisiin ja että seurassa, jossa en tunne muita kovin hyvin, keskustelen mieluiten vain sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa on jotain yhteistä. Ei menne ihan kauhean pahasti metsään se. Lapsuudestakin osasi nähdä että leikin mielelläni yksin ja että asuin puutalossa metsän lähellä. Ei paha!
Kiitos kivoista raporsteista sieltä Vennäältä. Oliko muuten sielläkin uutistaiheena tämä Turun suomenvenäläisen lapsen pakkohuostaanotto, kun aiheesta täällä kotosuomessa niin uutisoitiin?
VastaaPoistaPelottavan tarkkasilmäinen henkilö tämä Oksana. Jos yhtään tulkitsin oikein tekstiäsi, ei sinun kuvauksesi hänestä mennyt yhtä lähelle kuin hänen sinusta tekemänsä.
mitä se näki vanhuudesta? kovan iskun ja yhä lisääntyneen charmin?
VastaaPoistaAamupakkasia riittää myös täällä koto-Suomessa, ainakin etelärannikolla. Tänään heräsin aamulla ja kampesin itseni koiratarhoille ja mittari näytti -24. Nyt on jo lauhempaa. Mitä aikavyöhykettä elät siellä Tverissä?
VastaaPoistaKoetan opiskella ahkerasti :)
Laura
Aikamoinen ihmistuntija tämä Oksana. Reipaasti olet opiskelun aloittanut, niinkuin aina, niin ahkera ja tunnollinen:) tv. Heli
VastaaPoistaEn ole suoraan sanoen uutisia ehtinyt seurata, niin en osaa sanoa mitä pakkohuostaanotosta on kirjoitettu. Kyllä minullakin jotain asioita meni oikeaan Oksanasta, esim. näin ihan selvästi ja oikein että tykkää teestä ja että äitinsä oli opettaja. :) Mutta onnistumisprosentti oli kyllä paljon kehnompi.
VastaaPoistaKovia iskuja taisi tosiaan tulevaisuuteen ennustaa kun näki ympärillä leikkivän lastenlasten lauman.
Tverissä eletään Moskovan aikaa, eli tunti Suomen edellä.