Perunakaupoilla konsultoimassa

Viereisessä kuvassa sisäänkäynti taloomme. Nyt kun pariin päivään ei ole tullut lunta, niin kaupungin työntekijät näyttävät siirtyneen lumen harjaamisesta jään hakkaamiseen. Jalkakäytävät ovat tosiaan täysin jään peitossa, ja kyllä niissä hakattavaa piisaakin.

Eilen laiskottelin taas ratikalla kotiin, tällä kertaa ei esitetty vaatimuksia pysäkin nimen tietämisestä. Vieläkään en tosin osannut lähimmällä pysäkillä jäädä pois.

Kävin lenkillä taas puutaloalueella, koska sieltä löytyi yksi täysin kuiva, asfaltoitu katu. Mikä lie kaasuputki siinä kulkee, mutta joka tapauksessa parisataa metriä erinomaista juoksualustaa on siinä. Siinä sitten tahkosin pienen vetoharjoituksen paikallisten asukkaiden ja koirien iloksi.

Aina kun palaan lenkiltä Sveta kysyy huolestuneena että kävikö koiria kimppuun. Vielä ei sellaista ole tapahtunut, vaan vapaana kuljailevia koiria tuntuu lenkkeilijä yllättävän vähän kiinnostavan. Kiinniolevat kyllä möykkäävät, mutta onneksi aidan takana.

Poikkesin myös lähisupermarketiin, jossa oli oikein mukava asioida, sillä minua kohdellaan kuin paikallista asukasta ikään. Eräs setä kysyi minulta neuvoa perunoiden valinnassa ja toinen täti oluen. Ilmeisesti normaalisti perunat ostaa emäntä ja oluen isäntä, joten tukea päätöksentekoon tarvittiin. :) Nää on ihan mahtavia tilanteita, tulee sellainen olo niin kuin muka melkein kuuluisi tähän yhteisöön.

Iltasella syötiin lohta ja hapankaalia. Sveta käy varhain aamuisin erilaisissa jumpissa ja kovasti harmitteli kun ohjaaja oli siellä neuvonut ettei illalla saisi syödä kuin kefiiriä. No, otti hänkin siinä kyllä pienen lautasellisen lohta sentään.

Tänä aamuna alkoi viimeinenkin kurssi, jossa tutustutaan venäläiseen yhteiskuntaan ja historiaan. Katseltiin uutispätkiä netistä ja lueskeltiin sanomalehtiä. Hmm, pitäisi ilmeisesti yrittää jaksaa ja ehtiä iltaisin vähän kämpillä seuraamaan mitä kaikkea TV:ssä näytetään. Se on vaan vähän hankalaa, kun olohuoneemme on samalla isäntäväen makuuhuone ja he menevät aikaisin nukkumaan.

Semmoisen huomion voisin vielä tähän loppuun lisätä, että vastoin kaikkia odotuksia, autoilijat tuntuisivat täällä olevan jalankulkijoille keskimäärin hyvin kohteliaita. Sinänsä oikein mukavaa, mutta lienee silti paras olla luottavatta heidän kohteliaisuuteensa liikaa, kun aina silloin tällöin kuitenkin siellä seassa on joku koheltajakin.