lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pyhäinjäännöksiä ja kevään ensi sade

Eilen iltapäivällä kuljailin vielä aika pitkään kaupungilla. Löytyi toisen maailmansodan muistomerkki, ikuinen tuli, Pyhän Mikaelin kirkko, joku toinenkin sotamuistomerkki johon uusin nimi oli kirjattu v. 2005, Himik-stadion ja kaikenlaista muuta. Iltapäiväruuhkassa tuli vastaan myös yksi pyöräilijä, ensimmäinen jonka olen Tverissa nähnyt!

Eilen sateli lunta semmoiset 5-10 cm lisää, ja kotimatkalla näinkin kun Volgan rannalta kerättiin uutta lunta muovikasseihin, ilmeisesti juomavedeksi? Hanavettähän täällä ei voi juoda. Kotiin mun ei ole kuitenkaan tarvinnut pullovettä ostaa eikä lunta roudata, sillä isäntäväellä on lähdevettä isot varastot.

Täksi päiväksi sää sitten muuttui ja saapui ensimmäinen vesisade sitten syksyn. Märkyyden ja loskan määrä on juuri niin uskomaton kuin aavistelinkin. Rapa roiskuu oikein olan takaa, ja kaikessa harmaudessaan ympäristö on juuri niin lohduttoman näköinen kuin se parhaimmillaan voi olla. Tämmöisesta kai se kuuluisa slaavilainen melankolia kumpuaa?

No, satoi tai paistoi, mutta Sveta oli luvannut viedä mut tänään retkelle, ja niin tapahtuikin. Odotin kyllä hieman toisenlaista retkeä, luulin että mennään henkilöautolla Svetan ja Zhenjan kanssa kolmistaan jonnekin maalle. Mutta Zhenja jäikin kotiin ja Sveta ajoi mut keskustaan ja pani siellä tyhjään bussiin kokottamaan. Hetken perästä hän palasi, mukanaan pari-kolmekymmentä tveriläistä, ja retki tehtiinkin tällä porukalla bussitse. Matkanjohtajana toimi Sveta.

En ole ihan varma mitä jengiä matkakaverini olivat, mutta ainakin moni heistä opiskeli suomea, Svetan opissa! Jouduin esittäytymään koko porukalle suomeksi, ja pianhan sieltä yksi täti tuli suomeksi juttelemaankin. Ihan hirveän monta lausetta ei vielä osannut, mutta auliisti kertoi mm. palkkansa (n. 220 euroa/kk).

No ei siinä mitään, bussi vei ensin keskustan kirkolle, jonne mentiin käymään. Sveta kertoi porukalle jotain faktoja paikasta, itse en siellä hälyssä saanut mitään selvää puheesta. Mutta jonkun pyhimyksen jäännökset siellä olivat, mitkä olivat ilmeisesti suurimman kiinnostuksen kohteena. Pyörin siinä sitten itsekseni puolisen tuntia ympäri kirkkoa seuraamassa ihmisten toimia. Tuohuksia paloi vähän joka puolella, niin että kirkossa oli hieman usvaista. Ikoneja oli myynnissä pitkä rivi. Ja sitten oli tämän jonkun pyhimyksen sarkofagi yhdessä nurkassa. Ihmisiä tuli ja meni yhtenään.

Bussiin palattua ajettiin sitten ulos kaupungista ja päädyttiin niin huonolle tielle että ihmettelin miten tällä kelillä iso bussi pystyi sitä edes ajamaan. Siellä oli kohteena satoja vuosia vanha, pieni luostari, joka oli käsittääkseni 1930-luvulla tuhottu täysin. Nyt sitä pikku hiljaa kunnostettiin. Luostarissa meidät otti vastaan pitkäpartainen ja harvahampainen isä Georgi, jonka johdolla koko porukka käveli metsän puolelle. Metsään oli pystytetty jonkinlainen pyhäkkö ja kosolti ikoneja, sekä kaivo, josta ilmeisesti pystyi nostamaan jonkinlaista pyhää vettä. En ole taaskaan varma ymmärsinkö oikein, mutta tämä saattoi olla paikka josta on löydetty jonkun pyhimyksen jäänteitä joskus.

Koko jengi kokoontui ulkoilmassa mäntyjen katveessa olevan ikonostaasin taakse ja siellä isä Georgi piti ilmeisesti jonkinlaisen hartaushetken. Valitettavasti en hänen puheestaan juuri mitään ymmärtänyt, mutta varmasti viisaita puhui. Pitänee kysellä Svetalta kotona mistä oli oikein kyse. Puolisen tuntia siinä seisottiin, ristinmerkkejä tehtiin lukemattomia ja jonkunlaisen rukouksen Georgi ainakin sinä aikana veti läpi, ja sitten lopuksi vielä luki listalta jokaisen läsnäolijan nimen. Lienikö joku siunaus tms., mene ja tiedä.

No, tämmöinen reissu kuitenkin. Neljä tuntia se kaikkinensa kesti. Ihan mielenkiintoista oli ja erilaista kuin mikään missä olen koskaan ennen ollut, mutta vähän häiritsi että en ihan saanut kiinni mistä tässä loppujen lopuksi oli kyse.

Se on semmoinen tveriläisen lauantai.

Ihmettelin Svetalle sitäkin, kun täällä tosi monessa autossa on tummennetut lasit, niin että ei yhtään näe mitä auton sisällä on. Kai semmoinen kuitenkin täälläkin kiellettyä on? Kuulemma on joo, mutta tummennetut lasit ovat myös muodikkaat, ja venälaiselle muoti on kaiketi lakia suurempi auktoriteetti. Selkispä sekin.

4 kommenttia:

  1. Huu, aivan kuin olisit ollut Liisana ihmemaassa. Tuntematon määränpää, kuoppaisia teitä, tilaisuuksia, joiden tarkoituksesta ei tule täyttä tolkkua ja paljon ihmisiä, joita ei tunne :) Mitähän kaikkea sun eteen vielä tuleekaan kevään mittaan?

    Mites juoksutreenit? Ootko päässyt treenaamaan vai estääkö loska juoksemisen? Täällä meillä oli tämänpäiväisessä lehdessä kisa, arvaa, milloin lumipeite on kokonaan sulanut? Heh, taitaa kevät olla tosiaan jo tulossa :)

    Laura

    VastaaPoista
  2. Hih, Liisa Ihmemaassa tosiaan. :)

    Olen vääntänyt semmoisia luokkaa tunnin lenkkejä noin joka toinen päivä. Eihän tuo lenkkeilymaasto tosiaan kovin hehkeää juuri nyt ole, mutta ainakin kevät tuntuisi nyt etenevän hyvää vauhtia. Ehkä tässä vielä hyvillekin paanoille pääsee...

    VastaaPoista
  3. Hih, Alice in the Wonderland :)

    Toivottavasti olosuhteet paranee että pääset tekemään kesää varten harjoitus-coopperin ym.!

    - Patrik

    VastaaPoista
  4. Классный сайт, читаю, мне весело!))))
    -Анника

    VastaaPoista