Veden lorinaa ja talitintin laulantaa

Joo, nyt on kyllä kevät virallisesti tullut. Vesi vaan lorisee ja linnut laulaa, aurinko paistaa lämpimästi ja häikäisten. Aika iso muutos muutaman päivän takaisiin pakkasiin. Keväthän pitäisi olla täällä ainoa vuodenaika, joka on lämpimämpi kuin Tampereella, joten jo oli aikakin.

Kuvassa vasemmalla/ylhäällä näkymä asunnosta toisen lukon takaa, jäljellä enää yksi lukittu ovi ennen itse asuntoa.

Sain vähän lisätietoja eilisestä ekskursiosta. Seuranani ollut porukka oli jonkin karjalaisen yhdistyksen jäseniä. Osa tverinkarjalaisia, osa venäläisiä, mutta kaikki kiinnostuneita karjalaisesta kulttuurista ja sitä kautta myös suomalaisesta. Rukouspaikka metsässä oli paikka, jossa joku merkittävä, Jerusalemista saapunut kirkonmies on asunut vuosina 1390-1415. Viereinen luostari oli ilmeisesti sitten hänen perustamansa ja se toimi aina 1930-luvulle asti. Nyt sitä tosiaan kunnostetaan, joten ehkä siellä munkkielämä lähivuosina jatkuu taasen. Historiallisia seutuja, sano.


Eilen tapasin ohimennen myös Svetan ja Zhenjan pojan, Artjomin, mutta he lähtivät saman tien Svetan äidille yökylään. Olin täten illan yksin kotona ja käytin hyväkseni tilaisuuden katsella venäläistä telkkaria. Eipä siellä mitään suunnattoman kiinnostavia lauantai-iltana mennyt. NTV:llä tosin oli jonkinlainen reportaasi siitä Turun suomalais-venäläisen perheen pojasta, joka on saanut huostaanottopäätöksen. Toimittajat vierailivat perheen kotona ja haastattelivat äitiä sekä suomalaisia viranomaisia, kukin omia näkökantojaan perustellen. En ihan saanut selkoa oliko reportterilla jonkunlainen oma näkökulma asiaan, mutta siltä se vähän vaikutti että huostaanottopäätöstä ihmeteltiin kovasti. Siitäkään en saanut selvää, mikä tilanne jupakassa tällä hetkellä on.

Gazpromin omistamalla ykköskanavalla meni joku järkyttävä japanilaistyyppinen extreme-kisailu ja toisen ison kanavan uutisissa selvitettiin pitkään mistä ilmastonmuutoksessa on kyse. Ilmastonmuutosjutun keskellä pyörähti näyttävä öljy-yhtiö Lukoilin mainos. Näin meillä. Sitten yhdellä kanavalla käsiteltiin vielä Bushin hallinnon harjoittamaa vesikidutusta. Tämä taisi nyt olla se kärkevä toimittaja, jonka ohjelmista Russian Television -kurssilla oli puhe. Ainakin asenne tuntui olevan varsin populistinen ja väkevästi amerikanvastainen.

Tänään kadut lainehtivat vielä pahemmin kuin eilen. Mutta kävin silti päivällä vääntämässä suunnitellun vauhtikestävyyslenkin, mikä ei näissä olosuhteissa ollut todellakaan helppoa. Kyllähän sitä Suomessakin toisinaan on pikkuisen loskakeliä, mutta mihinkään näin naurettavaan siellä en sentään koskaan ole joutunut. Onneksi on nuo Goretex-lenkkarit mukana, niin jalat sentään pysyi jotensakin kuivina. Jalkakäytävät olivat semmoisen sohjon peitossa, että niillä ei vauhdikkaasta juoksemisesta tullut oikein mitään. Haeskelin sitten mahdollisimman kuivia autoteitä, mutta ne olivat järjestään veden vallassa ja/tai liian vilkkaasti liikennöityjä. Yhtä kaupungista ulosjohtavaa tietä sitten kaiken uhallakin liikenteen seassa juoksin, ei ollut kauhean kivaa. Pahimmoillaan vastaan tuli koko kadun leveydeltä puolen metriä syvä lampi, jonka molemmilla reunoilla oli jäinen valli, jonka takana pehmeää lunta reiteen asti. Ja molemmista suunnista tietysti liikennettä samalla. Pientä taiteilua vaadittiin siis, mutta sain nyt jonkunlaisen vähän reippaamman lenkin tehtyä kuitenkin.

Sveta kokkasi tänään viikon parhaan sapuskan! Semmoisissa annoskokoisissa padoissa muheutettiin keittoa, jossa oli perunoita, lihaa, vihanneksia ja sieniä. Älyttömän hyvää! Oliskohan sitä jäänyt vielä illaksi lisää... Muutenkin nuo kotiruuat ovat olleet oikein mainioita, yksinkertaista perusruokaa. Aina on joko jotain lihaa tai kalaa ja lisäkkeenä joko riisiä, perunoita, tattariryynejä tai hapankaalia. Lisäksi omatekoisia suolakurkkuja on aina tarjolla sekä omatekoisia hedelmäkompotteja ja tietysti leipää. Sveta tykkää voidella mulle leivät valmiiksi ja margariiniähän täällä ei käytetä, joten voita tulee syötyä oikein kunnolla...samoin kuin 50-prosenttista juustoa. Myös aamupuurossa on aina valmiiksi kunnon voisilmä. Aamupalalla on lisäksi ollut milloin rahkaa ja jogurttia, milloin nakkeja, milloin täytettyjä blinejä. Nakit onkin ihan uusi lisä ruokavaliooni, niitä on viikon aikana mennyt varmaan yhtä paljon kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Blineissä oli ekalla kerralla täytteenä jauhelihaa, toisella yllätyksekseni kinuskikastike.

Lisäksi aamuisin juodaan aina suomalaista kahvia. Muutenkin aika iso osa ruokatarpeista on Suomesta tuotua. Teetä meillä ei yllättäen ole juotu vielä lainkaan. Olisi siis sittenkin pitänyt tuoda tuliaisiksi kahvia eikä teetä.