Yksi päivä lisää Tverissä takana. Eilen kokeilin ekaa kertaa ratikkakyytiä kotiin. (Viereisessä kuvassa muuten kotitalomme sisäpihalta nähtynä, asunto on katutasossa, keskellä ilmeisesti oikeanpuoleinen.) Jostain syystä rahastajamummon oli välttämättä tiedettävä minkänimisellä pysäkillä aion jäädä pois, mutta enhän sitä tiennyt. Vannotti jatkossa kulkemaan semmoisen lapun kanssa mihin pysäkin nimi on kirjoitettu jos en kerran muuten muista. Heh. Itse asiassa siinä kotipysäkilläni ei edes lue mitään nimeä, mutta Sveta tiesi kertoa että se on Leningradskaja Zastava ja että nimi tulee siitä että ammoisina aikoina siinä on kulkenut kaupungin raja.
Iltapäivällä ehdin pienelle lenkillekin aurinkoisessa pakkassäässä. Heti muutaman korttelin päässä kotoa näin lapsia hiihtämässä ison kerrostalon pihassa jotain 100-200 metrin pituista rinkulaa, näky jota ei hevillä taida Suomesta enää löytää. Sitten kiertelin Volgan pohjoispuolen pittoreskejä puutaloalueita. Volgan sivujoelle Tvertsalle saavuttuani hämmästyin kun joella oli kymmeniä kajakkimelojia, olinhan samassa joessa vähän matkan päässä nähnyt pari päivää aiemmin hiihtäjiä. Mutta tähän kohtaa valui putkesta jostain kuumaa vettä ja joesta oli jonkunlainen pätkä täten sulana ja melontakelpoisena. Gorkinkatua pitkin takaisin kotiin palaillessani ihmettelin yhdessä kohtaa että koisaapa joku koira harvinaisen rauhallisesti keskellä jalkakäytävää. Kunnes huomasin pään alla verilammikon ja tajusin että sehän taitaa olla jäänyt auton alle. Aivan hengettömänä virui. :(
Illalla syötiin taas herkkuja kämpillä ja Sveta ryykäsi tapansa mukaan aukomaan ja sulkemaan huoneeni ikkunaa, hän kun ei millään usko että osaisin itse pitää huoneen lämpötilan mieleisenäni. :)
Tänään mulla oli aikainen herätys kun luennot alkoivat jo kasilta, ja täten pääsin Zhenjan kyydissä yliopistolle. Sen verran oli kyllä aamuruuhkaa että ei autokyyti paljonkaan kävelyä nopeampi edes ollut...eikä varmaan yhtään ratikkaa nopeampi. Mutta täällä taitaa vallita sama mentaliteetti kuin Suomessakin että autolla pitää mennä joka vain suinkin voi. Olihan siinä tunnelmaa kun rapsakassa 14 asteen pakkasessa puksutettiin menemään ja yritettiin vastaanpaistavaa aurinkoa vasten läpi huurteisen tuulilasin saada selvää mitä liikenteessä tapahtuu. Jotenkin tässä oli jotain sellaista, millaista Venäjällä kuuluu ollakin. :)
Kirjallisuuskurssi alkoi tänään, ja vaikuttaa työläältä. Käytiinkin Peten kanssa heti luentojen jälkeen tutustumassa kehutun Bukinist-antikvariaatin valikoimaan, ja mukaani tarttui kolme klassikkonovellikokoelmaa, jotka köyhdyttivät minua 1,60 eurolla. Syötiin lounaaksi seljankaa ja bulgarialaista salaattia, ja sitten etsin käsiini Svetan neuvoman ompelimon keskustasta, jotta saisin takin vetoketjun korjattua. Se löytyikin yllättävän helposti ja korjauskin oli helppo ja nopea toimenpide, joka velotti kukkaroa 1,50 eurolla. Kätevää.
Sen jälkeen en olekaan ehtinyt muuta kuin istua wifi-kahvilassa, mikä nyt jo riittäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti